Tuli siinä yritettyä pikku kikkaa…
PETTERI:
On Lakeside 24h -jälkipyykin ja kiitoksen aika. Intohimoisen projektimme mahdollistivat monet yksittäiset tekijät:
ABACUS vaatetti ja ECCO kengitti. Golftekstiileinä ja -kenkinä aivan omaa luokkaansa. Golf Balata tekee tunnetusti jokaisesta päivästä mestariteoksen. Kiitos Peppi, Manta ja Tantun Erkin kootut! Klubiravintola Lakesiden Timo henkilöstöineen ruokki ja juotti meitä kulkijoita. Oli muuten elämäni maistuvin aamupuuro ennen kuudetta rundia.
Kiitos ja kumarrus kaikille lahjoittajille. Pienistä puroista yhdistyi taas melkoinen valtameri. Ilman hyvää pottia olisi ollut vaikeampi motivoida itseään suoritukseen. #tekeehyvää #hyväteko
Olen huono kiittämään Lakeside Golfia, mutta järjestelyt menivät tuubiin. Jopa kenttämiehet tuntuivat kunnioittavan suoritustamme. Sitä ei aina näe metsää puilta jne.
Ilman ahkeria ja hyvinvoinnistamme kiinnostuneita CÄDEJÄ olisivat voimamme ehtyneet jo kauan ennen maalinauhaa. Cädien ikähaitari oli kunnioitettavat 12-77 vuotta.
Kaikkien mukana kulkijoiden ja varsinkin pikkuknöllien Juhon, Juuson, Eetun ja Laurin tuki ja tsemppaus tuntui hyvältä. Uskon, että 24 tuntia pelikaverinani ollut vanhempi setä ymmärtää varsinkin lähipelistä nyt enemmän, kiitos knöllien vinkkien. Hei junnut, teitähän varten me tää tehtiin! #ylpeä #nuorettoivot
Niiin, ja Kimmo…
Motivoit toisen ihmisen aika taitavasti suoritukseen ja ylittämään itsensä isosti. Osui peliryhmäarvonta kyllä tällä kertaa ihan nappiin. Kiitos, että annoit minulle mahdollisuuden tähän kokemukseen. Pidän tyylistäsi. Laitat todellakin hyvää eteenpäin. #perhosefekti
Koimme yksittäisiä huonompia jaksoja kierroksilla. Tuloksellisesti kylmin kausi taisi osua kolmannen kiepin loppuun, kun sutattiin 6 väylää putkeen pimeässä ilman palkintoa. Vauhdikkaat kierrokset 7 ja 9 olivat myrkkyä kropalle. Varsinkin tuo viimeinen alle kahden tunnin kierros jätti kyllä kaiken kentälle. Kaiken.
Suoritus itsessään oli melkoista tunteiden vuoristorataa. Parhaan tsempin sai yhdessä onnistumisesta ja vaikka itsellä välillä löi joutilasta kropassa ja pelillisesti, ei tuntunut pahalta toisen silloin onnistuessa. Maaliintulo oli kyllä jotain ihan selittämätöntä. Tunteet todellakin nousivat pintaan. Paikalle kokoontunut yleisö ilmeisesti luuli minun lukevan huolellisesti viimeistä n. 7m par-puttiani. Todellisuudessa en vaan nähnyt palloa läpi aurinkolasieni linssien, jotka olivat täynnä onnenkyyneleitä. Putti jäikin noin 4 metriä lyhyeksi. Eipä siinä sen jälkeen oikein sanoja tarvinnut…
Elimistö ja mieli voivat suorituksen jäljiltä yllättävänkin hyvin. En pidä lainkaan mahdottomana, että kävisin kevyesti rangella vielä ennen kuin kenttä laitetaan syksyllä kiinni…
Ja hei, eiköhän aleta porukalla laittamaan tätä golfin ilosanomaa ihan tosissamme eteenpäin! Annetaan lapsille ainakin se mahdollisuus.
Nyt on hyvä fjuuulinki,
Petteri aka Sesto 30v
PS. Taidanpa syödä vielä toisen rullakebabin aamiaiseksi. Jostain syystä maistuu.
Kirjoittaja on kaikille Lakesidessa pelanneille tuttu caddiemasterimme Petteri “Sesto” Mäkelä, joka juhlisti maanantaista 30-vuotissyntymäpäiväänsä ikimuistoisella tavalla pelaten vuorokauden aikana yhdeksän kierrosta golfia yhdessä Kimmo Siraisen kanssa.
KIMMO:
No niin. Sitten pieni yhteenveto Lakesiden 24hgolfista.
Numeroina. Aloitetaan Suunnon Ambit2s luvuista: kävelyä 67,27km, huippusyke 166 ja keskisyke 122, kulutus 7827 kcal, palautumisaika 120h ja kesto yllättäen 24h. Pelin alussa parin arvo 121,70 €/par, 121 paria ja 8 birkkua, potti lopulta 16.086,30 € lyhentämättömänä Lakesiden junioritoiminnan kehittämiseen. Unta pelien jälkeen yhteenputkeen tiistaista klo 21.00 keskiviikkoon klo 13.30. Päälle iltapäivällä 2h päikkärit.
Haluan kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita tukijoita – teimme taatusti parhaamme viedäksemme teiltä mahdollisimman paljon rahaa 🙂
Kiitos Lakeside Golfille upeasta tuesta sen kaikissa muodoissa. Kiitos Lakesiden klubiravintolalle koko vuorokauden mahtavasta ruokahuollosta. Sami Eljaala ja Abacus – oli jälleen nautinnollista pelata, kun päällä oli kunnon vaatteet. Kiitos Leon Nadbornik ja Ecco – 24h kävelyä ilman ainoatakaan rakkoa jaloissa. Kiitos pelikengistä. Kiitos myös Golf Balatan Peppi ja Manta!
Viimeinen iso kiitos menee kaikille niille upeille ihmisille, jotka jaksoivat kannustaa meitä kentällä suorituksemme aikana caddieinä, valonheijastajina tai missä tahansa roolissa sitten olittekaan. Iso merkitys. Respect! Anne Kuparinen – sinä olit mukana kestohymy päällä koko vuorokauden ajan. Kiitos. Aika paljon olen lapsia työurani aiikana nähnyt. Harvoin, jos koskaan niin fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä kuin mitä mukanamme kulkeneet juniorit olivat.
Intohimosta. Ystävät ja tuttavat ovat tainneet huomata intohimoisen suhtautumiseni sporttiin sen kaikissa muodoissa. Välillä menee överiksikin 🙂 Välillä menee överiksi ihan kunnolla:) Olen aina haaveillut siitä, että jonakin päivänä teen jotain sellaista, jonka jälkeen voin todeta antaneeni asialle kaikkeni. Niin fyysisesti, henkisesti kuin emotionaalisesti. Tällä kertaa kentälle jäi kaikki. Ehkäpä sen aiheutti viimeisen kierroksen todella tiukka aikataulu alle kahteen tuntiin tai ontuva askellus parin viimeisen kierroksen ajan kipeytyneen akilleksen vuoksi. Tai ehkä sittenkin se tunne kolme reikää ennen päätöstä väylän 16 teeboksissa. Siinä alkoi ymmärtämään, että tämä loppuu kohta, tämähän on itse asiassa aika suuri juttu Vammalan Lakesidessa, 40 kenttää ympäri Suomea mukana ja mikä mahtavinta, ympärillä ihmisiä kannustamassa ja tsemppaamassa loppuun saakka.
Viimeiset kolme väylää löin palloja kyyneleiden takaa. Taistelin kovasti, etten täysin purkautuisi ennen loppua. Sen taisi huomata myös Sami Eljaala nähdessään minut – yritin puhua jotain Samille ja Sami keskeytti minut alkuunsa: “Pelaahan nyt loppuun saakka”. Kumpikaan meistä, Petteri tai minä, emme puhuneet juuri mitään toisillemme viimeisten kolmen väylän aikana. Ei ollut tarvetta puhua. Molemmat tiesivät toistensa ajatukset. Kun viimeiset putit oli putattu ja urakka valmis noin 30 meitä vastaanottaneen ihmisen edessä, purkautuivat tunteet lopullisesti pintaan. Katsoimme yleisöä silmiin ja itkimme. Yleisö hiljeni. Taisipa sielläkin muutama kyynel silmäkulmista valua. Nojasimme Seston kanssa polviimme. Kaikkemme antaneina. Henkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti. Toimitusjohtaja Johannan puhe oli koskettavuudessaan koskettava ja ikimuistoinen. Tekomme taisi olla aika merkityksellinen tälle upealle golfyhteisölle. Tai kutsunpa sitä mieluummin ystäväyhteisöksi. Yhteisöksi, jolla on todella merkitystä ihmisten elämään. Ja millä tämä juttu sitten tehtiin. Intohimolla. Intohimolla sporttiin. Intohimolla rakastamaamme lajiin – golfiin. Koskaan ennen en ole tällaista kokenut. Kiitos tästä mahdollisuudesta.
Sesto – kiitos.
Kirjoittaja on koko 24h-haasteen ideoija, joka viime vuonna pelasi kahdeksan ja nyt yhdeksän kierrosta junioreiden hyväksi. Tänä vuonna kimmo haastoi mukaan myös Golfliiton ja kaikki sen jäsenseurat tekemään hyvää. Mukaan lähti 40 golfseuraa.
Kimmo Sirainen on LGV:n johtokunnan jäsen ja kilpailutoimikunnan puheenjohtaja. Siviilissä hän työskentelee Varalan urheiluopiston rehtorina.
Kimmon ja Petterin urakka ei ollut turha, sillä juniorityön hyväksi pelattu hyväntekeväisyyshaaste tuotti yli 16.000 euroa.
